Islamissa avioliitto ei ole vain biologinen tai sosiologinen tarve; se on pyhä side ja palvonnan teko, joka rakentuu rakkaudelle, armolle ja Jumalan (Allahin) mielihyvän etsimiselle. Koraani ja profeetta Muhammadin (rauha hänelle) sunna määrittelevät tämän siteen sekä satamaksi, josta löydämme rauhan tässä maailmassa, että sillaksi, joka johtaa onneen tuonpuoleisessa.
“Ja Hänen merkkeihinsä kuuluu se, että Hän on luonut teille puolisoita teistä itsestänne, jotta löytäisitte heistä rauhan, ja Hän on asettanut teidän välillenne rakkauden ja armon. Totisesti tässä on merkkejä ihmisille, jotka ajattelevat.” (Suura Ar-Rum, 21)
Islam ei näe miestä ja naista kilpailijoina, vaan kahtena olentona, jotka täydentävät, suojelevat ja kaunistavat toisiaan. Oikeudenmukaisuus, kunnioitus ja ystävällisyys ovat avioliitossa olennaisia.
“…He (vaimonne) ovat vaatetus teille, ja te olette vaatetus heille…” (Suura Al-Baqarah, 187) (Tämä jae selittää, että puolisoiden tulisi vaatteiden tavoin peittää toistensa puutteet, suojella toisiaan ulkomaailman vaikeuksilta ja olla kaunistus toisilleen.)
Islam on antanut sekä miehelle että naiselle tietyt vastuut perheen rauhan ylläpitämiseksi. Vaikka miehen velvollisuus on ansaita perheen toimeentulo luvallisella (halal) tavalla ja olla suojelija, naisen velvollisuus on varmistaa kodin rauha ja järjestys. Kuitenkin kaikkein perustavin sääntö molemmille osapuolille on “hyvä yhteiselo”.
Miehen on oltava ystävällinen, ymmärtäväinen ja antelias vaimoaan kohtaan. Islam kieltää jyrkästi käden nostamisen naista vastaan ja hänen nöyryyttämisensä.
Koraanin jae: “…Ja eläkää heidän (naisten) kanssa ystävällisyydessä…” (Suura An-Nisa, 19) Hadith: “Parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimoilleen. Ja minä olen teistä paras vaimolleni.” (Tirmidhi)
Nainen puolestaan kunnioittaa aviomiehensä oikeuksia, suojelee perheen kunniaa ja kodin yksityisyyttä.
Hadith: “Tämä maailma on nautinto (tilapäinen hyödyke). Ja tämän maailman paras nautinto on hyveellinen nainen.” (Muslim)
Yksi avioliiton kauneimmista tuloksista on lasten saaminen. Islamissa lapsi on Allahin pyhä luottamus (amanah) äidille ja isälle. Heidän kasvattamisensa hyvällä moraalilla on sijoitus sekä yhteiskuntaan että tuonpuoleiseen.
“…Herramme! Anna meille iloa puolisoissamme ja jälkeläisissämme ja tee meistä esimerkki hurskaille.” (Suura Al-Furqan, 74) “Kukaan isä ei voi jättää lapselleen arvokkaampaa perintöä kuin hyvän kasvatuksen.” (Tirmidhi)
Islamissa perhe on pieni moskeija, rauhallinen turvapaikka. Kun keskinäinen rakkaus, kunnioitus, kärsivällisyys ja Allahin mielihyvä ovat kodin perustana, tuosta kodista tulee pala paratiisia tässä maailmassa ja se kantaa puolisot ikuiseen onneen tuonpuoleisessa. Kuten Profeettamme (rauha hänelle) sanoi, jopa se, että puolisot katsovat toisiaan rakkaudella, lasketaan hyväntekeväisyydeksi (sadaqah) ja palvonnaksi.
