Islamilaisessa sivilisaatiossa kaupankäynti ei ole vain väline materiaalisen hyödyn saavuttamiseen, vaan rehellisyyteen, luottamukseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuva hyve. Tämän perinteen ytimessä on se, että profeetta Muhammad (rauha hänelle) itse oli nuoruudessaan kauppias, joka tunnettiin liitännäisnimellä “al-Amin” (Luotettava). Tämä perintö nosti kaupankäynnin pelkästä ammatista kunniakkaaksi, ihmisyyttä palvelevaksi hyveeksi.
Tämän järjestelmän keskiössä on horjumaton “avoimuuden” periaate. Islamilaisen lain mukaan tuotteen virheen tai puutteen salaaminen ei ole vain moraalinen heikkous, vaan juridinen rikos. Myyjän velvollisuus ilmoittaa tavaran virheistä takasi kuluttajansuojan jo 1400 vuotta sitten. Tässä ajattelutavassa, jota ohjaa periaate “Se, joka pettää meitä, ei kuulu meihin”, mittojen ja painojen kanssa huijaaminen on ehdottomasti kiellettyä, ja jokaisen oikeudenhaltijan oikeuden täysimääräistä toimittamista pidetään pyhänä velvollisuutena.
Islamissa ei kuitenkaan kaikkia voiton tavoittelun muotoja pidetä laillisina; riiston ja epäoikeudenmukaisen rikastumisen estämiseksi on asetettu selkeät rajat. Rahan ansaitseminen rahalla (korko/koronkiskonta) on kiellettyä, koska sitä pidetään riistona, jossa työn tekeminen ohitetaan. Samoin ihmisten perustarpeiden hamstraamista vetämällä niitä pois markkinoilta hinnannousun toivossa (musta pörssi) sekä keinottelua, johon liittyy uhkapeleihin verrattavia riskejä, pidetään epäeettisinä. Jotta kauppa olisi pätevä, perustavanlaatuisin vaatimus on, että molemmat osapuolet toimivat täysin vapaaehtoisesti ja “keskinäisestä yhteisymmärryksestä”. Pakolla tai manipuloinnilla tehty kauppa menettää laillisuutensa.
Islamilainen taloustiede vastustaa myös varallisuuden keskittymistä vain harvojen käsiin valtakeskittymäksi. Tässä kohdassa kaupankäynti yhdistyy sosiaaliseen vastuuseen. Menestyvä kauppias puhdistaa varallisuutensa jakamalla osan tuloistaan tarvitseville zakatin (pakollinen almu) ja hyväntekeväisyyden kautta. Tämä jakamisen kulttuuri varmistaa sosiaalisen tasapainon säilymisen ja levittää taloudellista hyvinvointia yhteiskunnan ruohonjuuritasolle asti. Lopuksi voidaan todeta, että islamilainen kaupankäynti on luottamukseen perustuva elämänfilosofia, joka suojelee ostajaa, asettaa myyjälle moraalisen vastuun ja asettaa yhteiskunnallisen rauhan keskiöön.
