Vaikka islam asettaa ihmisen maan “kalifiksi” (suojelijaksi ja huoltajaksi), se asettaa hänelle syvän vastuun kaikkia muita maailmankaikkeuden eläviä olentoja kohtaan. Vaikka eläinten oikeuksien käsite on suhteellisen uusi ilmiö nykymaailmassa, islamilainen perinne on jo 14 vuosisataa sitten määritellyt eläimet paitsi “resursseiksi” myös kunnioitusta ansaitseviksi, oikeuksia omaaviksi olennoiksi.
Islamilaisessa ajattelussa eläimet eivät ole sieluttomia olentoja, jotka ovat olemassa ihmisten mielivaltaista käyttöä varten. Päinvastoin, aivan kuten ihmisillä, niillä on omat sosiaaliset järjestyksensä, kielensä ja yhteisörakenteensa. Pyhä Koraani paljastaa tämän tosiasian erittäin pysäyttävällä universaalilla näkökulmalla.
“Maan päällä ei kulje yhtään eläintä eikä mikään lintu lennä kahdella siivellään olematta teidän kaltaisianne yhteisöjä. Emme ole jättäneet Kirjasta mitään pois. Sitten heidät kootaan Herransa eteen.” (Al-An’am, 38)
Tämä säe osoittaa, että ekologinen tasapaino ja eläinten oikeudet ovat jumalallisen takuun alaisia. Eläimen oikeuksien loukkaaminen tarkoittaa itse asiassa Allahin luoman “yhteisön” oikeuksien loukkaamista.
Islamin mukaan jokaisella maailmankaikkeuden olennolla on ainutlaatuinen suhde Luojaan. Eläimet ovat myös osa tätä henkistä ekosysteemiä ja muistavat Allahia oman luontonsa (luomistarkoituksensa) mukaisesti.
“Etkö näe, että ne, jotka ovat taivaissa ja maassa, ja linnut ojennetuin siivin, ylistävät Allahia? Jokainen tuntee rukouksensa ja ylistyksensä. Allah tietää hyvin, mitä he tekevät.” (An-Nur, 41)
Tämä näkökulma kutsuu muslimeja syvään nöyryyteen luontoa ja eläimiä kohtaan. Taivaalla lentävä lintu tai maassa kävelevä muurahainen on osa jumalallista muistamista ja ansaitsee kunnioituksen jo yksistään tästä syystä.
Vaikka Koraani kiinnittää huomiota eläinten ihmiskunnalle tuomiin hyötyihin, se opettaa, että tämän suhteen ei tulisi perustua hyväksikäyttöön, vaan kiitollisuuteen ja myötätuntoon.
“Ja Hän loi myös eläimet. Niissä on teille lämpöä (asioita) ja monia hyötyjä. Ja joitakin niistä te syötte. Niissä on teille kauneutta (ja iloa), kun tuotte ne kotiin illalla ja kun päästätte ne ulos aamulla.” (An-Nahl, 5-6)
Säkeiden ilmaisu “kauneus ja ilo” on varsin pysäyttävä. Eläimet eivät ole vain välineitä, joiden lihasta, maidosta tai voimasta voi hyötyä; ne ovat myös esteettisiä olentoja ja ihmisen kumppaneita maailmassa. Tämä tietoisuus “luottamuksesta” saavutti huippunsa myös profeettamme Muhammadin (SAAS) käytännöissä. Iloinen uutinen ihmisestä, jonka synnit annettiin anteeksi, koska hän antoi vettä janoiselle koiralle, tai eläinten metsästyksen kieltäminen huvin vuoksi (urheilumetsästys) ovat tämän myötätunnon sivilisaation kulmakiviä.
Islam poistaa oikeudenmukaisuuden pelkästä ihmisten välisestä käsitteestä ja laajentaa sen koskemaan kaikkia eläviä olentoja. Eläinten kiduttaminen, niiden ylikuormittaminen, niiden lyöminen kasvoihin tai niiden käyttäminen maalitauluina on islamissa ehdottomasti kielletty. Islamin sanoma eläimistä on selvä: Osoittakaa armoa niille, jotka ovat maan päällä, jotta Hän, joka on taivaassa, osoittaisi armoa teille. Tässä uskomusjärjestelmässä muurahaispesän suojeleminen tai kiintymyksen osoittaminen lintua kohtaan ei ole tavallinen hyvä teko, vaan itse Luojan mielihyvän saavuttaminen.