Palvonta tarkoittaa “totella, alistua, palvella, osoittaa nöyryyttä, ottaa Jumala”. Uskonnollisena terminä se tarkoittaa “tietoista tottelevaisuutta, joka on palkkio sen tekemisestä teon ja aikomuksen mukaan ja ilmaisee kunnioitusta ja läheisyyttä Allahille”. Allahin palvonta on tottelemisen ja kunnioittamisen huippu. Koraanissa kerrotaan, että ihmiset luotiin palvomaan Allahia (Zariyat, 51/56) ja että kaikki profeetat kutsuivat ihmisiä palvomaan Allahia (al-Baqara, 2/83).
Huhtikuu 2016), kuuliaisuus (al-Baqara, 2/172), rukous (al-Mu ‘min, 40/60), alistuminen (al-Fatiha, 1/5), usko ja vanhurskaat teot (an-Nisa, 4/172-173), Allahin ylistäminen ja kumartaminen (al-A’ raf, 7/206), Allahin tunteminen ja tunnustaminen (EZ-Zariyat, huhtikuu 2016), palvonnan käsite Koraanissa; tawhidia (an-Nisa, 4/36), kuuliaisuutta (al-baqara, 2/172), rukousta (al-Mu ‘ min, 40/60), Allahille alistumista (al-Fatiha, 1/5), uskoa ja vanhurskaita tekoja (an-Nisa, 4/172-173), 51/56) on käytetty muun muassa merkityksissä. Näiden merkitysten perusteella palvonta tarkoittaa islamin käskyjen ja kieltojen noudattamista laajassa merkityksessä ja Allahin rajojen suojelemista.
Jotta käyttäytyminen olisi palvovaa, henkilöllä on oltava uskoa, aikomusta ja vilpittömyyttä. On välttämätöntä, että palvonta on suoritettava Allahin vuoksi ja islamin mukaisesti.
Käytännössä palvonta laajassa merkityksessä jakautuu neljään osaan:
a) sydän palvoo, kuten usko, vilpittömyys, aikomus, Mietiskely, kekseliäisyys, kärsivällisyys, hurskaus.
b) Rukous, Paasto, dhikr Ja rukous kielellä, ystävällisyys vanhemmille, ihmisten hyvä kohtelu ja ruumiilla suoritettu palvonta, kuten sila-i rahim.
c) palvonta suoritetaan vaurautta ja vaurautta, kuten zakat, hyväntekeväisyys, auttaa sukulaisia ja köyhiä, ja menojen tavalla Allahin.
d) palvominen sekä omaisuudella että ruumiilla, kuten pyhiinvaellukselle lähteminen ja Jihadin käyminen.
Palvonta Islamissa
